Äitiyspakkaus – Kaunein äitienpäivälahjamme 10.5

Äitiyspakkaus – Kaunein äitienpäivälahjamme 10.5

Maailmamme supernaiset, arjen sankarit, eli Äidit ympäri maailman, ansaitsevat hatunnoston äitienpäivä-aamuna. He ansaitsevat kuuman kahvikupin, tuoksuvan aamupalan ja päivän lehden sänkyyn, sekä lahjakortin “yksinpissalle” perheen pienimmiltä. He ansaitsevat jokaisen hymyn, halauksen ja suukon, koska he ovat äitejä, elämämme supernaisia.  Voimme myös auttaa toista, täysin yhtä arvokasta äitiä, maailman toisella puolen. Olkoon äitiyspakkaus kaunein äitienpäivälahjamme.     Heli Varpe ja orpolapsi Catherine   Seuraava teksti on aina yhtä ihanan, oman elämänsä sankarin,  “Äidiltä toiselle”-tiimiläisen, ja entisen Mufindin vapaaehtoistyöläisen Heli Varpen käsialaa: Suomessa minulla on sähköt. Minulla on juokseva vesi, toimiva nettiyhteys ja lämmitys. Pyöräilen alle vartissa keskustan palveluiden äärelle. Ja siksi on joskus vaikea muistaa, millaista on Mufindissa, köyhimmässä paikassa, jonka eläessäni olen nähnyt. Vielä vaikeampaa siitä on kertoa, mutta haluan kuitenkin edes yrittää. Olen ollut siis vapaaehtoisena Mufindissa noin kaksi kuukautta, tässä minun muistojani sieltä. “Me vapaaehtoisethan elämme oikeasti paikallisten mittapuiden mukaan luksuselämää: meillä on ikkunalasit, ovi, lattia, eikä taloa ole tehty savesta. Meillä on katto, joka ei vuoda kuin yhdestä kohtaa rankkasateella. Meidän talossamme on edes suunnilleen lämmin öisinkin, ja meillä on sitäpaitsi kunnolliset peitot ja vaatteet. Meillä on sähköä kolme-neljä kertaa päivässä, meillä on mahdollisuus juoksevaan veteen, vaikkei se aina (yleensä) toimikaan. Meillä on ruokana jotain muuta kuin ugalia/riisiä ja papuja (vaikka on niitäkin joskus), eikä meidän tarvitse edes itse tehdä sitä ruokaa.”- blogini, 3.3.2014 Äärimmäinen köyhyys on ensimmäinen asia, jonka valkonaama kylällä kulkiessaan huomaa. Pienet, kengättömät lapset juoksevat ympäriinsä rikkinäisissä vaatteissaan, ja osa majoista on aivan säälittävän huonossa kunnossa. Maissipuuroa, ugalia, keitetään avotulella sisällä majoissa, jotta siellä olisi edes vähän lämmin. Ja niin, se ugali. Länsimaisen kulttuurin kasvatin suussa se maistuu lähinnä jollekin “ei millekään” ja styroksin...