Mambo!

Mambo!

Rullaa alaspäin lukeaksesi saman suomeksi ? Heli bykar och grannens barn inspekterar. Laadunvalvojat naapurista seuraa Helin pyykkäämistä. Så fort tiden går och dagarna bara svävar förbi! På grund av familjeskäl inom projektets medverkande har våra planer justerats lite grann, men nu har vi kommit fram till en lösning och småningom ska vi få börja dela ut mammalådor, bara sista pusselbitarna faller på plats.  Lådorna är färdiga att delas ut och för projektets del så var det superskönt att höra att vi har sluppit undan med minimala tullavgifter för denna lass! Tummen upp för det! I Tanzania har det varit presidentval i år och den nya presidenten är förutom främlingsfientlig också ivrig på att samla skatter på allt som har med import att göra. I värsta fall kunde vi hamna betala 100€ tullavgifter per paket, men nu tack vare Leena kom vi undan med några euro för denna gång. Hoppas på lika bra tur för följande lasser. På måndag skall vi besöka Luhunga klinik och månne inte saker börjar hända efter det.   Lilla Edison från barhemsbyn testar konceptet. Lastenkylän pikku Edison ja konseptin testaus. Mycke annat har dock hänt under de senaste dagarna. Eftersom vi inte kunde börja arbetet ännu denna vecka beslöt vi för att åka iväg ca. 200 km till Ilembula för att hälsa på vänner och bekanta på sjukhuset, som vi lärde känna år 2013 då vi volotärarbetade i byn. Vi startade i mörker kl 4:00 på morgon, åkte från Mufindi med en liten minibuss till Mafinga, satt ner på en trappa i morgonskymningen i en halvfrämmande by och hoppade på en dalla-dalla som var på väg...
Vihdoin perillä! Äntligen framme! 

Vihdoin perillä! Äntligen framme! 

Rulla neråt för att läsa samma på svenska ?  Naapurin tyttö Shamira on niin söpö! Grannflickan Shamira är såå söt! Tuntuu uskomattomalta, mutta olemme vihdoin perillä Mufindissa! Tällä viikolla asetumme aloilleen ja tutustumme kyläläisiin, lastenkylän työntekiöihin ja totuttelemme jälleen täällä elämiseen. Matka Mufindiin oli pitkä, matkustimme kolme päivää ja pysähdyimme yhden yön Iringassa, jonne matkustimme 500km bussilla pääkaupungista. Bussimatka sujui hyvin, vaikka olinkin aika varma että kuolemme. Ennen lähtöä kuski tuli tervehtimään meitä, kahta valkoista matkalaista, kertoen meille työhistoriansa bussikuskina ja toivottaen meidät tervetulleeksi Afrikkaan!      Meidän koti täällä. Vårt hem här. Tässä on meidän koti seuraavat kolme viikkoa. Asumme n. 1,5 km lastenkylästä, jossa sijaitsee kuusi lastenkotia ja vierasmajat. Host-babamme Isaya ja mama Viki ovat pitäneet meistä erittäin hyvää huolta, ja tämä heidän kotinsa on todella hieno olosuhteet huomioon ottaen. Minulla ja Helillä on omat huoneet, joten arvelen, että muu perhe asuu aika tiiviisti meidän vierailun aikana. Täällä asuu myös neljä perheen kuudesta lapsesta ja yksi lapsenlapsi. Meillä on lattia, peltikatto ja kaikki tarvitsevamme, tosin minun huoneesta puuttuu välikatto ja ikkunassa on käden kokoinen reikä, joten täällä käy pieni tuulenvire! Ulkohuussi on kolo lattiassa ja peseydymme vatimeiningillä, mutta meillä on kuitenkin kaikki hyvin. Olemme syöneet lähinnä ugalia, papuja, riisiä ja chichaa, eli jotain keitettyä salaattia.    Olen herätellyt toivoa, että saisin matkan aikana ostettua afrikkalaisen rummun. En todellakaan osaa sitä soittaa, mutta nyt jos koskaan olisi hyvä hetki harjoitella. Lauantai-iltana baba Isaya vei meidät kävelykierrokselle, ja uskaltauduin kysyä jos baba tietäisi rummuntekijää kylältä. Vastaus tuli nopeasti, kun baba osoitti viiden metrin päässä seisovaa miestä ja kertoi miehen isän olevan kylän rummuntekijä. Hetken päästä luoksemme käveli vanha mies, jota tervehdimme...