Ibwanzi

Ibwanzi

Taas on tullut vähän turhan pitkä tauko päivitysten väliin, nyt yritetään vähän tsempata, että saataisiin tämän talven Afrikanreissusta kerrottua! Tässä on ollut paljon prosessoitavaa ja kotimaahan paluussa sulateltavaa. Jotenkin alamme vasta nyt kunnolla ymmärtää, mitä olemme tehneet ja missä olleet. Tuntuu ihan hullulta lukea perheistä tekemiämme muistiinpanoja, jotka hyvin arkiseen sävyyn listaavat jälkikäteen tosi hurjilta kuulostavia asioita, tyyliin: “5 lasta, mies jätti, HIV-positiivinen, savimaja”. Arkemme suomessa ei ole antanut paljoa armoa kaikkien kokemusten prosessoimiseen. Heli lukee lääkiksen pääsykokeisiin ja itse muutin jälleen kerran uuteen kaupunkiin, ja aloitin uuden työn kotisairaanhoidossa. Olemme pitäneet Helin kanssa “projektin kannalta erittäin tärkeänä”, että hän keskittyy pääsykokeisiin täysillä, toki onhan se muutenkin ihan hyödyllistä 😉 Ostimme avomieheni Joelin kanssa talon, mutta saamme muuttaa sinne vasta kesäkuussa. Sillä aikaa kyhnäämme pienessä yksiössä, jossa on putkiremppa meneillään. Budjettisyistä pysyttelemme täällä kuitenkin mielellämme. Keittiö on neliön kokoinen, joten emme mahdu sinne samaan aikaan. Pakkasin Vaasasta muuttaessamme kaikki keittiövälineet niin hyvin, että en löydä niitä mistään. Kävimme vihdoin ja viimein eilen anoppilassa lainamassa kattilan, kun tuntui että en saa enää yhtä ainoata mummon ranskalaista kurkustani alas. Oi kuinka ikävä ihmisellä voikaan olla keitettyjä perunoita. Kun muutimme tänne, oli alakerran tuloaulassa kasa ämpäreitä, jossa luki “Bio-vessa”. Mietin, kuinka paljon olisinkaan tehnyt sen eteen Mufindissa, että olisin saanut tuollaisen kapistuksen käyttöni. Ainakin silloin, kun juoksin mahataudissa pimeään ulkohuussiin, jonka lattiassa oli tiileskiven kokoinen reikä. Sinne reikään en koskaan tohtinut katsoa. Uskottelin aina itselleni, että “Eeeeei siellä voi olla käärmeitä! Ei voi! Ei varmana oo!!”  Meidän remontin aiheuttamat vesikatkokset eivät kuitenkaan ole mitään verrattuna siihen, että ei ole vettä. Kuvat Tansaniasta auttavat aina pitämään mielen positiivisena, sillä jos he pärjäävät tuolla, minulla...