Ibwanzi

Ibwanzi

Taas on tullut vähän turhan pitkä tauko päivitysten väliin, nyt yritetään vähän tsempata, että saataisiin tämän talven Afrikanreissusta kerrottua! Tässä on ollut paljon prosessoitavaa ja kotimaahan paluussa sulateltavaa. Jotenkin alamme vasta nyt kunnolla ymmärtää, mitä olemme tehneet ja missä olleet. Tuntuu ihan hullulta lukea perheistä tekemiämme muistiinpanoja, jotka hyvin arkiseen sävyyn listaavat jälkikäteen tosi hurjilta kuulostavia asioita, tyyliin: “5 lasta, mies jätti, HIV-positiivinen, savimaja”. Arkemme suomessa ei ole antanut paljoa armoa kaikkien kokemusten prosessoimiseen. Heli lukee lääkiksen pääsykokeisiin ja itse muutin jälleen kerran uuteen kaupunkiin, ja aloitin uuden työn kotisairaanhoidossa. Olemme pitäneet Helin kanssa “projektin kannalta erittäin tärkeänä”, että hän keskittyy pääsykokeisiin täysillä, toki onhan se muutenkin ihan hyödyllistä 😉 Ostimme avomieheni Joelin kanssa talon, mutta saamme muuttaa sinne vasta kesäkuussa. Sillä aikaa kyhnäämme pienessä yksiössä, jossa on putkiremppa meneillään. Budjettisyistä pysyttelemme täällä kuitenkin mielellämme. Keittiö on neliön kokoinen, joten emme mahdu sinne samaan aikaan. Pakkasin Vaasasta muuttaessamme kaikki keittiövälineet niin hyvin, että en löydä niitä mistään. Kävimme vihdoin ja viimein eilen anoppilassa lainamassa kattilan, kun tuntui että en saa enää yhtä ainoata mummon ranskalaista kurkustani alas. Oi kuinka ikävä ihmisellä voikaan olla keitettyjä perunoita. Kun muutimme tänne, oli alakerran tuloaulassa kasa ämpäreitä, jossa luki “Bio-vessa”. Mietin, kuinka paljon olisinkaan tehnyt sen eteen Mufindissa, että olisin saanut tuollaisen kapistuksen käyttöni. Ainakin silloin, kun juoksin mahataudissa pimeään ulkohuussiin, jonka lattiassa oli tiileskiven kokoinen reikä. Sinne reikään en koskaan tohtinut katsoa. Uskottelin aina itselleni, että “Eeeeei siellä voi olla käärmeitä! Ei voi! Ei varmana oo!!”  Meidän remontin aiheuttamat vesikatkokset eivät kuitenkaan ole mitään verrattuna siihen, että ei ole vettä. Kuvat Tansaniasta auttavat aina pitämään mielen positiivisena, sillä jos he pärjäävät tuolla, minulla...
När man är ung och kär – Kun on nuori ja rakastunut

När man är ung och kär – Kun on nuori ja rakastunut

På svenska ja suomeksi 🙂 Denna mammalåda fick en ung kvinna. Pappan till barnet bor i en annan stad och har slutade svara i telefon, efter att hon meddelade om graviditeten. En story som många i Finland kan relatera till! Tack vare mammalådan kan hon trots allt komma bättre igång i vardagen med sin 5-dagar gamla tös. Tämä äitiyspakkaus meni nuorelle äidille. Lapsen isä asuu kaupungissa ja ilmoitettuaan raskaudesta isä ei enää vastannut puhelimeen. Tarina, johon varmasti moni suomalainenkin voi samaistua! Nyt kuitenkin äitiyspakkauksen avulla tämäkin nuori äiti pääsee parempaan alkuun pienen 5-päivää vanhan tyttövauvansa kanssa! Tack till Sanna från Borgå, som hade tillsammans med andra mammor lagt ihop en mammalåda! Kiitos Sannalle Porvooseen, joka yhdessä muutaman muun äidin kanssa lahjoitti tämän...
Pienen enkelin päiväkirja – En liten ängels dagbok

Pienen enkelin päiväkirja – En liten ängels dagbok

Suomeksi och på svenska. ? Olen yrittänyt kirjoittaa tätä tekstiä jo monta kertaa, ja joka kerta se on jäänyt kesken. Olemme kokeneet viime kuukausien aikana paljon, iloa ja surua, mutta en ole saanut niitä paperille. Tuntuu, kuin pää vain tyhjenisi kaikista tarinoista huolimatta, mitä minulla olisi kerrottavana. Aion avata näitä asioita teille kevään mittaan, paitsi projektin, myös itseni vuoksi. Välillä kirjoittajana on Heli, välillä minä, ja välillä molemmat. Jag har försökt skriva detta inlägg flera gånger, men trots allt som jag har att berätta, känns det som att mitt huvu blir aldeles tomt och jag får inte sagt ut någonting. Vi har upplevt mycket sorg och glädje, och jag tänker skriva om det längs våren. Både för projektets och min egen skull. Ibland skriver Heli, ibland jag. Ibland båda tillsammans.  Olemme nyt Helin kanssa Suomessa ja saimme jaettua kaikki äitiyspakkaukset mitä meillä oli, ja lisäksi omatekoisia pussukoita, kun paketit loppuivat kesken ja seuraava erä Suomesta ei kerennyt perille. Projekti oli alun vastoinkäymisistä huolimatta erittäin onnistunut ja jatkuu paikkallisin voimin! Vi är nu i Finland och vi fick delat ut alla paket som vi hade, plus lite till självgjorda mammapåsar eftersom följande sändning från Finland hann inte fram medan vi var där. Projektet lyckades mycket bra, trots svårigheterna i början och fortsätter med lokala styrkor! Mutta itse asiaan. Minun piti kertoa teille selviytymistarina. Pienen Upendo-tytön selviytymistarina. Mutta niin ei tällä kertaa käynytkään. Nu till saken. Detta skulle vara en överlevnadsberättelse. En berättelse om lilla Upendo, som kämpade och överlevde. Men så hände det inte denna gång. Upendo syntyi 6.12 ja vain 8 päivän ikäisenä hänen äitinsä toi vauvan luoksemme pyytäen...
Yksinhuoltajuuden haasteita – Ensamförsörjandets utmaningar

Yksinhuoltajuuden haasteita – Ensamförsörjandets utmaningar

Suomeksi och på svenska ?     Kiitos Peltoniemen perheelle! Kuvassa myös HBC-työntekijämme Helena ja sosiaalityöntekijämme Joseph.   Tack till familjen Peltoniemi! I bilden ses också HBC-arbetaren Helena och socialarbetaren Joseph. Seuraava äitiyspakkaus jaettiin neljän lapsen yksinhuoltaja-äidille ja 1,5kk pikkupojalle. Äidin haaveena oli löytää mies jakamaan arjen haasteet. Kolmen ensimmäisen lapsen isä oli kuollut ja viimeisen lapsen isällä on toinen vaimo. Hän sanoi, että oli vaikeaa iloita raskaudesta, koska tilanne oli häpeällinen. Kannustimme äitiä olemaan onnellinen lapsesta, ja jättää häpeäminen lapsen isälle, joka ei ota vastuuta lapsestaan. Denna mammalåda fick en fyra barns ensamförsörjare och en 1,5mån gammal pojke. Mammans önskan är att hitta en man att dela vardagen med. Dom tre äldre barns pappa är död och den fjärde sonen föddes utan pappa, eftersom han har en annan fru. Hon tycker att det var svårt att glädja av graviditeten på grund av den pinsamma situationen. Vi upppmuntrade mamman att vara glad över sitt barn och låta fadern skämmas istället över att han inte försörjer sitt...
Heri ya krismasi!

Heri ya krismasi!

På svenska ja suomeksi ?   Tack Linda, Liv&Viktor i Larsmo! På bilden ser ni från höger en underbar homebased care volontär Helena, mormor med  baby, mamman och socialarbetaren Joseph. Kiitos Linda, Liv ja Viktor Larsmosta! Kuvassa kyläläinen vapaaehtoistyöntekijä Helena, mummo ja pieni vauva, äiti ja sosiaalityöntekijämme Joseph. Denna mammalåda togs emot av en ensamstående 18-årig nybliven mor men en 1-månad gammal baby. Huset var av lera och bestod av ett rum. Lådan hade med sig ett vackert brev om moderskap, som fick mamman i tårar när vi läste upp den men tolk. Vi hade en lång och intressant diskussion om graviditet och förlossning. Denna tjej hade önskat att hon visste på förhand att det gör ont att föda. Tänk så annorlunda det kan vara… Tämän äitiyspakkauksen vastaanotti 18-vuotias ensisynnyttäjä ja kuukauden ikäinen vauva. Laatikon mukana oli kaunis kirje äitiydestä, joka sai äidin kyyneliin lukiessamme sen tulkin välityksellä hänelle. Heidän kotinsa oli olkikattoinen savimaja, jossa oli yksi huone. Kävimme pitkän ja mielenkiintoisen keskustelun äitiydestä, ja tämä äiti olisi toivonut tienneensä, että synnyttäminen tekee kipeää…Miten tietämön niin moni täällä onkaan. Förra veckan var hektisk, förutom att vi delade ut mammalådor fanns det många sjuka patienter att ta hand om och två små babyn kämpar fortfarande. Det är inte lätt att vara liten och undernärd. Tummarna upp för dem!     Lilla upendo kom hit dryg en vecka gammal och vägde 1700g, mamman hade ingen mjölk. Nu kämpar hon mot hudinfektion och försöker öka vikten sakta men säkert. Mera om det senare..    Gloria kohta 7kk, 5kg ja taistelee ihoinfektioita vastaan. Gloria snart 7månader kämpar mot hudinfektioner. Viime viikko oli hektinen, äitiyspakkauksten jakamisen ohella...