Äitiyspakkaus – Kaunein äitienpäivälahjamme 10.5

Äitiyspakkaus – Kaunein äitienpäivälahjamme 10.5

Maailmamme supernaiset, arjen sankarit, eli Äidit ympäri maailman, ansaitsevat hatunnoston äitienpäivä-aamuna. He ansaitsevat kuuman kahvikupin, tuoksuvan aamupalan ja päivän lehden sänkyyn, sekä lahjakortin “yksinpissalle” perheen pienimmiltä. He ansaitsevat jokaisen hymyn, halauksen ja suukon, koska he ovat äitejä, elämämme supernaisia.  Voimme myös auttaa toista, täysin yhtä arvokasta äitiä, maailman toisella puolen. Olkoon äitiyspakkaus kaunein äitienpäivälahjamme.     Heli Varpe ja orpolapsi Catherine   Seuraava teksti on aina yhtä ihanan, oman elämänsä sankarin,  “Äidiltä toiselle”-tiimiläisen, ja entisen Mufindin vapaaehtoistyöläisen Heli Varpen käsialaa: Suomessa minulla on sähköt. Minulla on juokseva vesi, toimiva nettiyhteys ja lämmitys. Pyöräilen alle vartissa keskustan palveluiden äärelle. Ja siksi on joskus vaikea muistaa, millaista on Mufindissa, köyhimmässä paikassa, jonka eläessäni olen nähnyt. Vielä vaikeampaa siitä on kertoa, mutta haluan kuitenkin edes yrittää. Olen ollut siis vapaaehtoisena Mufindissa noin kaksi kuukautta, tässä minun muistojani sieltä. “Me vapaaehtoisethan elämme oikeasti paikallisten mittapuiden mukaan luksuselämää: meillä on ikkunalasit, ovi, lattia, eikä taloa ole tehty savesta. Meillä on katto, joka ei vuoda kuin yhdestä kohtaa rankkasateella. Meidän talossamme on edes suunnilleen lämmin öisinkin, ja meillä on sitäpaitsi kunnolliset peitot ja vaatteet. Meillä on sähköä kolme-neljä kertaa päivässä, meillä on mahdollisuus juoksevaan veteen, vaikkei se aina (yleensä) toimikaan. Meillä on ruokana jotain muuta kuin ugalia/riisiä ja papuja (vaikka on niitäkin joskus), eikä meidän tarvitse edes itse tehdä sitä ruokaa.”- blogini, 3.3.2014 Äärimmäinen köyhyys on ensimmäinen asia, jonka valkonaama kylällä kulkiessaan huomaa. Pienet, kengättömät lapset juoksevat ympäriinsä rikkinäisissä vaatteissaan, ja osa majoista on aivan säälittävän huonossa kunnossa. Maissipuuroa, ugalia, keitetään avotulella sisällä majoissa, jotta siellä olisi edes vähän lämmin. Ja niin, se ugali. Länsimaisen kulttuurin kasvatin suussa se maistuu lähinnä jollekin “ei millekään” ja styroksin...
Kuulumisia!

Kuulumisia!

Joskus tuntuu siltä, että kun ihminen vanhenee, sitä joko menettää muistinsa, mutta kroppa toimii, tai sitten menettää liikuntakykynsä, mutta muisti toimii. Tansaniassa mikään ei toimi, mutta kaikki järjestyy. Siellä ihmisten positiivinen elämänasenne ja yhteisöllisyys on aivan ihailtavaa. He nauravat paljon, kättelevät, ja katsovat silmiin. He ovat huolettomia, kiireettömiä, ja onnellisia siitä kaikesta hyvästä mitä heillä on. Kuitenkin, he kärsivät suuresti ihan käsittämättömän pienistä sairauksia, kuten ripulista, puhumattakaan malariasta, ja maan turmennelleesta HIV:stä. Emme varmaan aina edes muista, kuinka onnekkaita olemme, että meillä on neuvola. Unohdamme, että kiistelemme asioista, kuten syödäänkö meillä luomu, vaiko eikö syödä luomuruokaa. Miettikää, että meillä on ruokaa joka päivä! Meidän ei tarvitse valita ruokapäiviä, esimerkiksi niin, että alle 3-vuotiaat syövät joka päivä, yli 3-vuotiaat melkein joka päivä, ja kouluikäiset joka toinen päivä. Miettikää, että tätä on monen äidin todellisuus. Minulle on sanottu pienestä asti, että “Syöppä nyt kiitollisesti, Afrikan lapset ei saa ruokaa ollenkaan”. Tai “Elä lotraa sitä vettä, Afrikassa ei ole vettä ollenkaan!”. Nämä lauseet ovat olleet lauseita, siinä missä moni muukin lapsena kuultu kielto tai vanhemman määräys. Mutta totta se on.  Kaikki se määrä ruokaa mitä heitämme pois, olisi jonkun äidin pelastus sille päivälle. Me vedämme wc:n juomavedellä. Halusin kertoa tämän tänään teille siksi, että tietäisitte millaisille ihmisille äitiyspakkauksenne menevät. Haluan pitää teidät mukana koko projektin ajan. En välttämättä “pommita” teitä jatkuvasti somessa, mutta lupaan, että kerron aina kun tuntuu, että on asiaa. Toivottavasti jaksatte lukea! Koko tämän projektin onnistuminen riippuu teistä äideistä! Onneksi tiedän, että siellä on monta tulevaa lahjoittajaa, ja aivan erityisen iso kiitos teille jokaiselle, jotka ovat jo lahjoittaneet äitiyspakkauksen. Myös iso kiitos jokaiselle yritykselle, jotka ovat tukeneet meitä! En...

Hurja meno!

Vilskettä, hulinaa, sähköpostit pursuaa, ja iso kiitos teille kaikille, jotka ovat projektista innostuneet, tykkäilleet ja sivujamme jakaneet! Jatketaan samaan malliin, jotta sana leviää ihan kaikkialle! Nettisivut ovat työn alla, joten sivujen ruotsin, ja englanninkieliset versiot tekevät tuloaan. Vi översätter sidan på svenska som bäst! Traslated version in english coming up soon! Myös kieliopilliset virheet korjataan pikimmiten. Ehkäpä voisin myös hankkia ne neljännet silmälasit kahden vuoden sisään, ja lisätä vuorokauteen pari ylimääräistä tuntia. Kiitos kaikista yhteydenottopyynnöistä, lämmittää sydäntä, kun huomaa, että siellä on niin monta kiinnostunutta ja avuliasta.  Käytännön infoa vielä selkeytettynä, eli äitiyspakkauksen vuosimallilla ei ole väliä. Määrän ja koon tulee täsmätä pakkauksen lähettämiskustannuksia varten, joten klikkaa kuvat suuremmaksi, niin näet vaatteen koon. Jos sinulta esimerkiksi puuttuu tietty vaate, voit vaihtaa sen vastaavaan.  Ps. Vielä lisäys projektiin, elikkä käyttäkää kaikki reippaasti hashtagia #äidiltätoiselle julkaistaessanne projektiin liittyviä kuvia!  Kirjoittelen tähän kohtaan nettisivuja projektin etenemisestä vähemmän virallisessa blogi–muodossa, joten kurkkailkaahan joka iikka tänne aina vähän väliä 🙂 Terveisin, univelkaa ja jännitys-innostusta hihkuva, projektin koordinaattori...

Asante sana, Malenami! 

http://malenami.com/ Malena och Leon donerade sin mammalåda åt en annan mamma i Mufindi. Tack ska ni ha! Asante sana! Malena ja Leon lahjoittivat äitiyspakkauksen toiselle äidille Mufindiin. Kiitos! Asante sana!