Pienen enkelin päiväkirja – En liten ängels dagbok

Pienen enkelin päiväkirja – En liten ängels dagbok

Suomeksi och på svenska. ? Olen yrittänyt kirjoittaa tätä tekstiä jo monta kertaa, ja joka kerta se on jäänyt kesken. Olemme kokeneet viime kuukausien aikana paljon, iloa ja surua, mutta en ole saanut niitä paperille. Tuntuu, kuin pää vain tyhjenisi kaikista tarinoista huolimatta, mitä minulla olisi kerrottavana. Aion avata näitä asioita teille kevään mittaan, paitsi projektin, myös itseni vuoksi. Välillä kirjoittajana on Heli, välillä minä, ja välillä molemmat. Jag har försökt skriva detta inlägg flera gånger, men trots allt som jag har att berätta, känns det som att mitt huvu blir aldeles tomt och jag får inte sagt ut någonting. Vi har upplevt mycket sorg och glädje, och jag tänker skriva om det längs våren. Både för projektets och min egen skull. Ibland skriver Heli, ibland jag. Ibland båda tillsammans.  Olemme nyt Helin kanssa Suomessa ja saimme jaettua kaikki äitiyspakkaukset mitä meillä oli, ja lisäksi omatekoisia pussukoita, kun paketit loppuivat kesken ja seuraava erä Suomesta ei kerennyt perille. Projekti oli alun vastoinkäymisistä huolimatta erittäin onnistunut ja jatkuu paikkallisin voimin! Vi är nu i Finland och vi fick delat ut alla paket som vi hade, plus lite till självgjorda mammapåsar eftersom följande sändning från Finland hann inte fram medan vi var där. Projektet lyckades mycket bra, trots svårigheterna i början och fortsätter med lokala styrkor! Mutta itse asiaan. Minun piti kertoa teille selviytymistarina. Pienen Upendo-tytön selviytymistarina. Mutta niin ei tällä kertaa käynytkään. Nu till saken. Detta skulle vara en överlevnadsberättelse. En berättelse om lilla Upendo, som kämpade och överlevde. Men så hände det inte denna gång. Upendo syntyi 6.12 ja vain 8 päivän ikäisenä hänen äitinsä toi vauvan luoksemme pyytäen...
Yksinhuoltajuuden haasteita – Ensamförsörjandets utmaningar

Yksinhuoltajuuden haasteita – Ensamförsörjandets utmaningar

Suomeksi och på svenska ?     Kiitos Peltoniemen perheelle! Kuvassa myös HBC-työntekijämme Helena ja sosiaalityöntekijämme Joseph.   Tack till familjen Peltoniemi! I bilden ses också HBC-arbetaren Helena och socialarbetaren Joseph. Seuraava äitiyspakkaus jaettiin neljän lapsen yksinhuoltaja-äidille ja 1,5kk pikkupojalle. Äidin haaveena oli löytää mies jakamaan arjen haasteet. Kolmen ensimmäisen lapsen isä oli kuollut ja viimeisen lapsen isällä on toinen vaimo. Hän sanoi, että oli vaikeaa iloita raskaudesta, koska tilanne oli häpeällinen. Kannustimme äitiä olemaan onnellinen lapsesta, ja jättää häpeäminen lapsen isälle, joka ei ota vastuuta lapsestaan. Denna mammalåda fick en fyra barns ensamförsörjare och en 1,5mån gammal pojke. Mammans önskan är att hitta en man att dela vardagen med. Dom tre äldre barns pappa är död och den fjärde sonen föddes utan pappa, eftersom han har en annan fru. Hon tycker att det var svårt att glädja av graviditeten på grund av den pinsamma situationen. Vi upppmuntrade mamman att vara glad över sitt barn och låta fadern skämmas istället över att han inte försörjer sitt...
Heri ya krismasi!

Heri ya krismasi!

På svenska ja suomeksi ?   Tack Linda, Liv&Viktor i Larsmo! På bilden ser ni från höger en underbar homebased care volontär Helena, mormor med  baby, mamman och socialarbetaren Joseph. Kiitos Linda, Liv ja Viktor Larsmosta! Kuvassa kyläläinen vapaaehtoistyöntekijä Helena, mummo ja pieni vauva, äiti ja sosiaalityöntekijämme Joseph. Denna mammalåda togs emot av en ensamstående 18-årig nybliven mor men en 1-månad gammal baby. Huset var av lera och bestod av ett rum. Lådan hade med sig ett vackert brev om moderskap, som fick mamman i tårar när vi läste upp den men tolk. Vi hade en lång och intressant diskussion om graviditet och förlossning. Denna tjej hade önskat att hon visste på förhand att det gör ont att föda. Tänk så annorlunda det kan vara… Tämän äitiyspakkauksen vastaanotti 18-vuotias ensisynnyttäjä ja kuukauden ikäinen vauva. Laatikon mukana oli kaunis kirje äitiydestä, joka sai äidin kyyneliin lukiessamme sen tulkin välityksellä hänelle. Heidän kotinsa oli olkikattoinen savimaja, jossa oli yksi huone. Kävimme pitkän ja mielenkiintoisen keskustelun äitiydestä, ja tämä äiti olisi toivonut tienneensä, että synnyttäminen tekee kipeää…Miten tietämön niin moni täällä onkaan. Förra veckan var hektisk, förutom att vi delade ut mammalådor fanns det många sjuka patienter att ta hand om och två små babyn kämpar fortfarande. Det är inte lätt att vara liten och undernärd. Tummarna upp för dem!     Lilla upendo kom hit dryg en vecka gammal och vägde 1700g, mamman hade ingen mjölk. Nu kämpar hon mot hudinfektion och försöker öka vikten sakta men säkert. Mera om det senare..    Gloria kohta 7kk, 5kg ja taistelee ihoinfektioita vastaan. Gloria snart 7månader kämpar mot hudinfektioner. Viime viikko oli hektinen, äitiyspakkauksten jakamisen ohella...
Den första mammalådan – Ensimmäinen äitiyspakkaus

Den första mammalådan – Ensimmäinen äitiyspakkaus

 På svenska ja Suomeksi ? Den första mammalådan gick verklingen till någon som behövde den, nämligen till en familj med sju barn, varav den yngsta är en liten tös på 1 månad. Ensimmäinen äitiyspakkaus luovutettiin sitä kipeästi tarvitsevalle seitsemänlapsiselle perheelle. Vauva on kuukauden ikäinen pieni tyttö.  Tack Johanna, Jarno, Aron och Elvin, er julklapp har kommit fram. Kiitos Johanna, Jarno, Aron ja Elvin, joululahjanne on tullut perille. Under transporten var det omöjligt att hålla reda på vilken låda här ihop med vilket innehåll, men denna låda var utvald till att bli utdelad allra först, eftersom lådan är 32 år gammal, från år 1984. Kuljetusprosessin aikana oli mahdotonta pysyä kartalla siitä, mikä laatikko kuului yhteen minkäkin sisällön kanssa, joten laatikko ja sisältö olivat eri paria, mutta tämä laatikko oli valittu jaettavaksi ensimmäisenä, sillä se on 32-vuotta vanha, meidän historiallisin äitiyspakkauslaatikkomme vuodelta 1984. Familjen bodde mitt i ingenstans, längre inne i skogen än någon annan jag har träffat i Tanzania. Vägen fram smalnade och vi hade inte sett hus på långa tider när vi stannade mitt i en skog. Därifrån fortsatte vi gående åtminstone en kilometer till innan vi äntligen var framme. Familjen var på åkern när vi anlände. Ett rop ner till dalen fungerade och snart hade vi en barnskara runt oss. Några av barnen hade blivit kvar och vakta åkern, för att inte aporna skulle stjäla majsfrön som de precis planterat. Perhe asui keskellä puskaa, kauempana, kuin kukaan aijemmin tapaamani ihminen Tansaniassa. Kuoppainen tie kapeni kapenemistaan kilometritolkulla, eikä taloja ollut näkynyt tienvarsilla enää pitkiin aikoihin, kun lopulta pysähdyimme metsäänreunaan. Ja siitä jatkoimme kävellen vielä kilometrin lisää metsäpolkua ja pellonreunaa pitkin....
Kyliä ja kirouksia – Byar och förbannelser

Kyliä ja kirouksia – Byar och förbannelser

Rulla neråt för att läsa samma på svenska ? Täällä Mufindissa on vapaaehtoistyössä Zimbavelainen sairaanhoitaja Sheree, ja viime viikolla teimme yhdessä sosiaalityöntekijä Josephin kanssa kotisairaanhoitoa. Alku oli hieman surullinen, sillä ensi kättelyssä kylällä saimme tietää, että neljä potilaslistamme yhdestätoista henkilöstä oli jo ehtinyt kuolla, mukaanlukien kaksi vuotias pieni lapsi. Tulee hetkiä, jolloin hoitotyö sattuu enemmän kuin palkitsee, ja tämä oli yksi sellainen hetki, eteenkin Shereelle. Oli kuitenkin jatkettava työtä.    Sosiaalityöntekijä Joseph kylälierroksella. Socialarbetaren Joseph på ett hemsjukvårdsbesök. Teimme haavanhoitoa palovammapotilaille, ja sidoimme 9-vuotiaan puusta pudonneen lapsen nilkkaa parempaan pakettiin toivoen, että kyseessä on venähdys. Helppoahan se olisi lähettää röntgeniin kontrolloitavaksi, mutta lähimpään röntgeniin on vähintään kahden tunnin ajomatka ja sairaalakäynti maksaa monelle perheelle niin paljon, että he eivät vain pysty sinne menemään. Kehoitimme tätä kuitenkin vahvasti.  Kävimme 42-vuotiaan raiskatun naisen luona, joka oli siten saanut HIV-tartunnan ja menettänyt tapahtuneen jälkeen psyykkeensä. Potilas ei ollut kyennyt jonkin sortin bulimian vuoksi syömään HIV-estolääkkeitä. Yritimme aloittaa pahoinvointilääkkeet, antibiootit ja vitamiinit potilaalle heti, mutta minusta tuntuu, että potilas ei enää elä. AIDS tappaa täällä niin nuoret, kuin vanhat, ja potilas oli jo kuolevan näköinen.     Kyläkierroksemme läheni loppuaan ja kävimme vielä diabeetikon luona, jonka verensokeriarvot olivat täysin normaalit. Sairaalavihossa oli merkitty myös aikaisempaa VS historiaa, eikä niissä ollut moitittavaa, paitsi sinä yhtenä kertana, kun arvot olivat nousseet tulehduksen yhteydessä. Verenpaineet hänellä kuitenkin huiteli taivaanrantaa. Potilaan pää ei ollut kipeä, mutta silmät olivat punaiset ja hiukan outo olo. No en ihmettele. Lähetimme hänet sairaalaan.    Auto hajosi kyläkierroksella. Bilen gick sönder. Kun Shereen kanssa selitimme potilaalle miksi hänen on hankittava verenpainelääkitys, selitin korkean verenpaineen aiheuttamaa kuolemanriskiä. Siinä hetkessä Sheree tajusi kuitenkin kieltää Josephia tulkkaamasta minun...
World AIDS Day! Maailman AIDS-päivä! VärldsAIDSdagen!

World AIDS Day! Maailman AIDS-päivä! VärldsAIDSdagen!

Rulla neråt för att läsa (typ) samma på svenska! ? Suloinen Hezron poseeraa AIDS-päivän kunniaksi. Raraste Hezron poserar dagen till ära.   Tänään, 1.12., on maailman AIDS-päivä ja kuinka mahtavaa onkaan viettää sitä täällä, kylässä jota se niin paljon koskettaa.   World AIDS day party! Meillä meni viime viikolla neljä päivää ilman ämpärisuihkua, kun “yhtäkkiä onkin jo torstai”, kuten Ella asian ilmaisi (hygieniastandardit eivät ole täällä kovin korkealla, eikä peseytymismahdollisuutta edes aina ole ollenkaan). Matkaa on takana aivan kohta jo kuukausi.       Tällä hetkellä valitettavasti kaksi projektin onnistumisen kannalta oleellisen tärkeää ihmistä ei suunnitelmien vastaisesti ole täällä, mutta onneksemme tilanne muuttuu kyllä aivan pian, kun Susan Vinton palaa Amerikasta lauantaina. Olemme kuitenkin yrittäneet käyttää viime viikot hyödyksi: olemme tehneet paljon taustatyötä, syventäneet tietämystämme tästä kulttuurista, tavanneet monia uusia ihmisiä, kokoustaneet ainakin kolmella eri kielellä, saaneet yhden pienen hermoromahduksen (minä) sekä suunnitelleet tulevaisuutta niin tämän joulukuun kuin jo ensi vuodenkin osalta. Mietimme eri vaihtoehtoja ja tulevaisuudenvisioita. Mitä jos alkaisimmekin teettämään äitiypakkauksia osittain täällä? Kylällä on monia korintekijöitä, ja kuinka hienoa olisi jos pystyisimme työllistämään kylän naisia tullimaksujen ja lähetyskustannusten sijaan. Olemme myös tehneet laskelmia vauvan makuupussin teettämisestä paikallisessa ompelukoulussa, ja tämä puolestaan tukisi koulun toimintaa. Haluaisimme kuitenkin edelleen säilyttää yhteyden suomalaisiin äiteihin, ja esimerkiksi lähettää äitiyspakkaushaalarit suomesta, koska ne ovat niin hyviä eikä mistään muualta löydy yhtä laadukkaita vaatteita näihin olosuhteisiin… Mitä mieltä olette?   Lemppari-marketin pitäjät Odego ja Dorkas. Vår favoritbutik, Odego och Dorkas. Projektin eteneminen on siis ollut hiukan turhan hidasta, mutta muuten täällä on ollut kyllä “yhtä juhlaa”. Viime perjantaina NGO:n vieraiksi saapui reilut kymmenen amerikkalaista nuorta lähialueilta, lähinnä Peace Corps -vapaaehtoisia, joten illalla oli tottakai juhlat. Nuorison tortillailta jatkui...