Kyliä ja kirouksia – Byar och förbannelser

Kyliä ja kirouksia – Byar och förbannelser

Rulla neråt för att läsa samma på svenska ?

Täällä Mufindissa on vapaaehtoistyössä Zimbavelainen sairaanhoitaja Sheree, ja viime viikolla teimme yhdessä sosiaalityöntekijä Josephin kanssa kotisairaanhoitoa. Alku oli hieman surullinen, sillä ensi kättelyssä kylällä saimme tietää, että neljä potilaslistamme yhdestätoista henkilöstä oli jo ehtinyt kuolla, mukaanlukien kaksi vuotias pieni lapsi. Tulee hetkiä, jolloin hoitotyö sattuu enemmän kuin palkitsee, ja tämä oli yksi sellainen hetki, eteenkin Shereelle. Oli kuitenkin jatkettava työtä. 
  Sosiaalityöntekijä Joseph kylälierroksella. Socialarbetaren Joseph på ett hemsjukvårdsbesök.

Teimme haavanhoitoa palovammapotilaille, ja sidoimme 9-vuotiaan puusta pudonneen lapsen nilkkaa parempaan pakettiin toivoen, että kyseessä on venähdys. Helppoahan se olisi lähettää röntgeniin kontrolloitavaksi, mutta lähimpään röntgeniin on vähintään kahden tunnin ajomatka ja sairaalakäynti maksaa monelle perheelle niin paljon, että he eivät vain pysty sinne menemään. Kehoitimme tätä kuitenkin vahvasti. 

Kävimme 42-vuotiaan raiskatun naisen luona, joka oli siten saanut HIV-tartunnan ja menettänyt tapahtuneen jälkeen psyykkeensä. Potilas ei ollut kyennyt jonkin sortin bulimian vuoksi syömään HIV-estolääkkeitä. Yritimme aloittaa pahoinvointilääkkeet, antibiootit ja vitamiinit potilaalle heti, mutta minusta tuntuu, että potilas ei enää elä. AIDS tappaa täällä niin nuoret, kuin vanhat, ja potilas oli jo kuolevan näköinen. 

  

Kyläkierroksemme läheni loppuaan ja kävimme vielä diabeetikon luona, jonka verensokeriarvot olivat täysin normaalit. Sairaalavihossa oli merkitty myös aikaisempaa VS historiaa, eikä niissä ollut moitittavaa, paitsi sinä yhtenä kertana, kun arvot olivat nousseet tulehduksen yhteydessä. Verenpaineet hänellä kuitenkin huiteli taivaanrantaa. Potilaan pää ei ollut kipeä, mutta silmät olivat punaiset ja hiukan outo olo. No en ihmettele. Lähetimme hänet sairaalaan. 

  Auto hajosi kyläkierroksella. Bilen gick sönder.

Kun Shereen kanssa selitimme potilaalle miksi hänen on hankittava verenpainelääkitys, selitin korkean verenpaineen aiheuttamaa kuolemanriskiä. Siinä hetkessä Sheree tajusi kuitenkin kieltää Josephia tulkkaamasta minun sanomisiani, sillä täällä ilmeisesti uskotaan, että kuoleman sanominen ihmiselle kiroaa ihmisen kuolemaan. Eli jos sanot, että “ellet mene sairaalaan voit kuolla”, on peli jo käytännössä menetetty, koska potilas on täten kirottu kuolemaan, joten mitäpä sitä enää mitään sairaaloita maksamaan. 

  Reippaat lapset vedenhakureissulla. De duktiga barnen hjälper bära vatten.

Eikä siinä kaikki. Täällä uskotaan kaiken näköiseen huuhaahan, ja täysiä. Jos verrataan tilannetta suomalaiseen kulttuuriin, jossa monet välttelevät tikapuiden alittamista ja sylkevät olan yli nähdessään mustan kissan juoksevan tien yli, täällä sen tapasiin asioihin uskotaan ihan oikeasti ja lujaa. 

Jos tapat tietynlaisen kärpäsen, joku sukulaisesi kuolee. Jos seisot raskaana ollessasi ovenkarmin alla jalat eri puolilla ovea, toinen sisällä, toinen ulkona, jää vauva synnytyksessä synnytyskanavaan kiinni, puoliksi sisään, puoliksi ulos. Raskaana ollessa kanamunan syöminen tuottaa kaljuja lapsia. Ja raskaana olevan naisen huomioiminen kiroaa raskauden ja sikiön kuolemaan. 

Kyllä, luit oikein. Toinen (tuntuu kuin kymmenes) pieni takapakki meidän projektiamme varten. Olemme saaneet täällä selville, että naiset todellakin uskovat, että jos onnittelemme raskaana olevaa naista vauvasta, ennen kuin lapsi on syntynyt maailmaan, vauva kuolee. Great. Me emme siis pysty antaamaan äitiyspakkausta raskaana olevalle naiselle, ilman, että hän pelkää lapsensa hengen edestä koko loppuraskauden. Asia perustuu ilmeisesti korkeaan äidin ja lapsen synnytyskuolleisuuteen, eikä raskaana oleminen täällä ole mikään tae lapsen saamisesta. Raskaudesta iloitseminen ennen aikojaan pelätään tuovan huonoa onnea. 

Meidän on siis annettava äitiyspakkaus vastasynnyttäneelle äideille, got it. Mutta miten saamme annettua terveystietoa äideille vielä heidän raskausaikanaan, jotta syntymätön lapsi hyötyisi tiedosta mahdollisimman paljon? Sitä ajoimme nyt lähteä selvittämään. 

Päätimme, että jaamme pakkaukset kaikista köyhimmille ja haavoittuvimmille ja pakkausta eniten tarvitseville naisille, jotka ovat vasta saaneet lapsen, ja haastattelemme heitä laajasti antaessamme pakkauksen. Olemme valmistelleet kysymyksiä käytännössä koko raskausajasta, perhetaustasta, terveydentilasta ja synnytyksestä neljän A4-verran, ja pyrimme keräämään mahdollisimman paljon ajankohtaista tietoa. 

Kysymysten eettisyydet olemme käyneet läpi yhdessä paikallisten home based care-vapaaehtoisten kanssa, ja he puolestaan tekevät tutkimustyötä kylissä ja raportoivat meille siitä, kuka tarvitsee äitiyspakkausta eniten. Haastattelemme myös kylän parempiosaisia, vasta synnyttäneitä naisia, jotka eivät tarvitse pakkausta. Toivomme, että tämän tiedon pohjalta saamme selvitettyä eri raskauteen liittyviä ongelmakohtia kylässä, ja ratkaistua niitä yksi kerrallaan. Kun olemme keränneet tarpeeksi tietoa, tulevaisuuden suunnitelmat muotoutuvat vastausten perusteella. Mikä kuitenkin on varmaa, on se, että näin saamme aikaan vielä enemmän hyvää, kuin olimme alunperin ajatelleetkaan. 

…ja arvatkaa mitä? Tänään saimme jakaa ensimmäisen äitiyspakkauksen!!! Kerromme siitä kaiken lähipäivinä! Stay tuned! ??

  


Byar och förbannelser


Sheree är sjukskötare och är hemma från Zimbawe. Hon volontärarbetar som bäst i Mufindi. Förra veckan gjorde vi hemsjukvård tillsammans med sosialarbetaren Joseph. Dagen började med sorliga nyheter från byn, nämligen fyra av dom elva patienter på vår patientlista som vi skulle besöka hade dött, medräknat ett litet barn på bara 2 år. Ibland tar vårdarbetet mer än den ger, och detta var ett av dom tillfällen. Det var tungt för oss båda, men speciellt åt Sheree. Vi måste ändå fortsätta vidare. 

Vi gjorde sårvård åt brännskadepatienter och lindade vristen på en 9-åring som hade fallit ner från ett träd och önskade att det inte är brutet. Det skulle vara så lätt att konrollera med röntgen, bara det fanns en, men närmaste röntgen är i Mafinga, minst två timmar borta med bil (som de inte har) och sjukhusavgiften är så hög för många familjer att de helt enkelt inte kan söka vård. Vi rekommenderade det ändå starkt.

Vi besökte en 42-åring, våldtagen kvinna som fick HIV-smitta och förlorade sinnet efter övergreppet. Patienten hade inte kunnat äta bromsmedicin på grund av nån form av bulimi som tvingar henne att spy allt hon äter och dricker. Man behöver inte vara läkare för att se att hon håller på att dö i AIDS. Vi påbörjade ändå illamåendemediciner, antibiotika och vitaminer åt patienten. Men ärligt sagt så tror jag att hon är redan död.  

Vår byatur höll på att vara över och vi hälsade ännu på hos en diabetiker, vars blodsockervärden var fullständigt normala enligt sjukhushäftet som han hade, förutom en gång som värden hade stigit i samband med en infektion. Vi mätte hans blodsockervärden på plats som också var helt ok. Vad däremot inte var ok var hans blodtryck, som var skyhögt. Vi skickade honom till den närmaste kliniken för behandling.
 När jag förklarade allvaret med högt blodtryck stoppade Sheree tolken, i och med att jag hade sagt något dyligt “utan behandling kan högt blodtryck leda till döden”. Här tror man stenhårt på förbannelser. Om man säger åt en person att “du kommer att dö”, tror personen att det är en förbannelse som leder till att personen i fråga dör påriktigt och hoppet är förlorat. Då är det ju ingen vits att söka sig till sjukhus mera.

Och det var inte allt. Här tror man stenhårt på alla sorters gamla myter, så för att jämföra med gamla myter i Finland om att “inte gå under ett trappstege” eller att “du måste spotta över axeln om du ser en svart katt gå över vägen”, vilket gör att många undviker det och faktist spottar över axeln, så tror dessa människor på det där skräpet på fullaste allvar.

Om du dödar en viss sorts (jätte irriterande) fluga kommer någon av dina familjemedlemmar att dö. Om du under graviditeten väljer att stå under en dörrkarm så, att ena foten är inne och den andra ute, kommer din baby att fastna och bli hälften in hälften ut under förlossningen. Om man äter ägg under graviditeten kommer man att få skalliga barn. Och om man uppmärksammar en gravid kvinna kommer fostret att dö. 

Japp, du läste rätt. En till bakslag för vårt projekt, som dock känns som den tionde. Vi har fått reda på, att kvinnorna tror på fullaste allvar att ifall man uppmärksammar en gravid kvinna, eller på något sätt förbereder sig för barnet innan barnet är fött, “jinxar” det graviditeten och fostret dör. Det finns alltså inget sätt i världen att kunna ge lådan och hälsoinfo under graviditeten, vilket är jätte harmt förståss. Vi har bestämt att ge lådan åt dom allra fattigaste och mest utsatta nyblivna mammorna i byn. Men hur skall vi kunna ge HIV-rådgivning och annan hälsorådgivning åt gravida då? Det skall vi ta reda på nu.

Vi delar ut de paket som vi har här åt dom allra fattigaste och mest utsatta nyblivna manmorna i byn. Vi har förberett fyra sidor med frågor om graviditet, förlossning, hälsokunskap och familjeförhållanden för att kartlägga situationen i byn just nu. Hur vi sedan går tillväga avgör vi på basis av den info som vi får från byn. Vi kommer även att intervjua mammor i byn som inte är i behov av mammalådan, men har precis fött ett barn. Vi har gått igenom frågornas etik tillsmmans med lokala home-based-care volontärer och de ger information åt oss från byn om vem som behöver mammalådan allra mest. Inte så illa iallafall, eller hur?

Vi hoppas att vi kan kartlägga de mest centrala problemen och börja lösa dem ett åt gången. Så det är mycket oklart ännu för framtiden, hur vi kan hjälpa människorna här allra bäst. Men en sak är klar iallafall: vårt projekt kan ha mycket större effekt än vad vi hade vågat hoppas på. 
…och vet ni va annat? Idag delade vi ut den allra första mammalådan!!! Can’t wait to tell you all about it! Mera blogginlägg på kommande under de närmaste dagarna!! ☺️?

  

Share on FacebookShare on LinkedInTweet about this on TwitterEmail this to someone

1 Comment

  1. Minulle oli varsin hämmentävää tajuta siellä asuessamme, että siinä kulttuurissa suhtautuminen lapsiin on varsin erilaista kuin se, millaiseen olemme tottuneet Suomessa. Ja sitten vielä sekin, että lapsen saaminen on tärkeämpää kuin itse lapsi. Kun naisesta tulee äiti, vasta silloin hän on oikea nainen, mikä on tavoiteltavaa. Ihanaa, kun olette siellä ja teette tärkeää vaikuttamistyötä tämän yhdistyksen kautta.

    Reply

Submit a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *