Pienen enkelin päiväkirja – En liten ängels dagbok

Pienen enkelin päiväkirja – En liten ängels dagbok

Suomeksi och på svenska. ?


Olen yrittänyt kirjoittaa tätä tekstiä jo monta kertaa, ja joka kerta se on jäänyt kesken. Olemme kokeneet viime kuukausien aikana paljon, iloa ja surua, mutta en ole saanut niitä paperille. Tuntuu, kuin pää vain tyhjenisi kaikista tarinoista huolimatta, mitä minulla olisi kerrottavana. Aion avata näitä asioita teille kevään mittaan, paitsi projektin, myös itseni vuoksi. Välillä kirjoittajana on Heli, välillä minä, ja välillä molemmat.

Jag har försökt skriva detta inlägg flera gånger, men trots allt som jag har att berätta, känns det som att mitt huvu blir aldeles tomt och jag får inte sagt ut någonting. Vi har upplevt mycket sorg och glädje, och jag tänker skriva om det längs våren. Både för projektets och min egen skull. Ibland skriver Heli, ibland jag. Ibland båda tillsammans. 


Olemme nyt Helin kanssa Suomessa ja saimme jaettua kaikki äitiyspakkaukset mitä meillä oli, ja lisäksi omatekoisia pussukoita, kun paketit loppuivat kesken ja seuraava erä Suomesta ei kerennyt perille. Projekti oli alun vastoinkäymisistä huolimatta erittäin onnistunut ja jatkuu paikkallisin voimin!

Vi är nu i Finland och vi fick delat ut alla paket som vi hade, plus lite till självgjorda mammapåsar eftersom följande sändning från Finland hann inte fram medan vi var där. Projektet lyckades mycket bra, trots svårigheterna i början och fortsätter med lokala styrkor!


Mutta itse asiaan. Minun piti kertoa teille selviytymistarina. Pienen Upendo-tytön selviytymistarina. Mutta niin ei tällä kertaa käynytkään.

Nu till saken. Detta skulle vara en överlevnadsberättelse. En berättelse om lilla Upendo, som kämpade och överlevde. Men så hände det inte denna gång.



Upendo syntyi 6.12 ja vain 8 päivän ikäisenä hänen äitinsä toi vauvan luoksemme pyytäen apua. Äiti oli nuori, ensisynnyttäjä ja orpo. Vauva oli syntyessään painanut 2450g, mutta äidin maito ei noussut ja päivä päivältä vauva kuihtui pienemmäksi. Ensi kohtaamisessa luulin stetoskoopin olevan rikki, koska hänen sydänäänet olivat niin heikot. Ja hän painoi enää 1700g.

Upendo föddes på självständighetsdagen, 6.12. Som åtta dagar gammal kom hon till barnhemsbyn med sin mamma, som bad om hjälp eftersom det kom igen mjölk. Mamman var ung, förstföderska och föräldralös. Babyn, som hon hade döpt till Upendo, hade vägt 2450g vid födseln. Nu var hon bara 1700g och jag hörde knappt hennes hjärtljud. Jag trodde att stetoskopet var sönder under auskultationen. 



Annoimme hänelle äidinmaidon korviketta poskea pitkin lorotellen, pieni vauva oli liian väsynyt imeäkseen. Iltaa kohti vauva virkosi ja jaksoi tuijotella minua syvään silmiin.

Vi började mata henne mer ersättning, men hon var för svag och orkade inte suga. Vi var tvungna att mata henne med en 10ml spruta, låta det rinna sakta ner längs kinden och vänta på sväljreflex. På kvällen piggnade hon till lite och tittade mig djupt och fundersamt i ögonen. 



Luulin, että hän ei selviäisi yön yli, mutta toisin kävi. Yhdessä äidin kanssa syötimme häntä vuorokauden ympäri. Ja seuraavan. Ja seuraavan. Ja vauvan paino lakkasi laskemasta.. ja pikkuhiljaa alkoi nousemaan.

Jag trodde inte att hon skulle överleva natten, men det gjorde hon. Hon överlevde också följande natt, och nästa och nästa.. Småningom slutade hennes vikt att rasa. Och började sakta men säkert stiga igen.



Toivo kasvoi, ja viikon kuluttua Upendo oli jo paljon virkeämpi. Kunnes yhtäkkiä hänen selkäpuolelle nousi märkivä paise. Lähetimme hänet lähimmälle klinikalle, sillä paise oli liian iso puhkaistavaksi neulalla. Siihen piti tehdä viilto. Konsultoimme Lääkäri Leenaa Suomessa ja aloitimme antibiootit.

Om en vecka var hon en helt ny tjej. Liten o söt. Men plötsligt fick hon en stor böld på ryggen, en abscess som var sjuk och ömmande. Vi skickade henne till närmaste byakliniken för att öppnas, den var för stor att picka hål i med nål. Vi konsulterade doktor Leena i Finland och påbörjade antibiotika.


Jouluviikolla tyhjensimme paiseen päivittäin, vaihdoimme siteen ja lohdutimme itkevää vauvaa, joka oli niin reipas. Ja haava parani. Yhtenä päivänä vauva oli terve. Pieni, mutta hyvävointinen.


På julveckan tömde vi bölden dagligen och tröstade den gråtande lilla vännen, som var så sjuk. Såret läkte till sist och babyn tillfrisknade.

Tammikuun 6. päivänä Upendo täytti kuukauden. Annoimme äidille äitiyspakkauksen, haastattelimme raskausajasta ja valmistelimme häntä kotiin. Hänen oli määrä tulla kerran viikossa punnitukseen. Hän halusi kuitenkin jäädä vielä viikoksi, ja sai siihen luvan.

Den 6 januari fyllde Upendo en månad och vi vågade börja fundera på att skicka mamman hem med sin dotter. Hon skulle komma en gång i veckan till barnhemsbyn för att väga babyn. Vi intervjuade mamman och hon fick en mammalåda att ta med sig hem. Mamman önskade stanna en vecka till i barnhemsbyn och det fick hon.

Jotain odottamatonta kuitenkin tapahtui. Varhain perjantaina 13. tammikuuta Upendon hengitys muuttui raskaaksi. Ja sitten loppui kokonaan. En usko, että saamme koskaan tietää miksi.

Något oförväntat hände trots allt, tidigt på morgon fredag den 13 januari. Upendo fick plötsligt tungt att andas och blev livlös. Hon vaknade aldrig mer. Vi vet inte varför.

Kiitos Alvinille ja Frejalle vanhempineen, jotka lahjoittivat Upendolle äitiyspakkauksen. Pakkaus jää äidille muistoksi enkelivauvasta, ja saa ehkä jonain päivänä uuden mahdollisuuden.

Tack till Alvin pch Freja samt föräldrarna som donerade sin mammalåda. Lådan hålls som ett minne med mamman och får hoppeligen nån dag en ny chans. 

Upendo 6.12.2016- 13.1.2017

“Small tree don’t know yet a storm

Small tree can’t handle a storm

Be shield to a small in the storm

So it’s roots can grow stronger”.

-Unknown

Share on FacebookShare on LinkedInTweet about this on TwitterEmail this to someone

1 Kommentti

  1. Kyynelten virtaa ei voinut tyrehdyttää.

    Kiitos teille tästä työstä jota teette auttaksenne. Tämä ei ollut selviytymistarina, mutta aina se ei voi olla niin. Upendon äiti sai kuitenkin korvaamatonta apua hädässään, eikä hänen tarvinnut olla yksin. Ehkä senkin voi nähdä jonkinlaisena selviytymistarinana. Uskon että työnne saa aikaan enemmän selviytymistarinoita kuin kuin surullisa tarinoita. On myöskin hienoa nähdä että apu on todella mennyt perille. Meillä täällä pohjolassa olisi niin paljon enemmänkin kapasiteettia auttaa apua tarvitsevia, jos vain osaisimme ja viitsisimme sen tehdä. Te olette löytäneet yhden keinon, kiitos ❤???

    Pakkasen nipistämin terveisin
    Alvinin ja Frejan äiti

    Vastaa

Lähetä kommentti

Your email address will not be published. Required fields are marked *