World AIDS Day! Maailman AIDS-päivä! VärldsAIDSdagen!

World AIDS Day! Maailman AIDS-päivä! VärldsAIDSdagen!

Rulla neråt för att läsa (typ) samma på svenska! ? Suloinen Hezron poseeraa AIDS-päivän kunniaksi. Raraste Hezron poserar dagen till ära.

 
Tänään, 1.12., on maailman AIDS-päivä ja kuinka mahtavaa onkaan viettää sitä täällä, kylässä jota se niin paljon koskettaa.   World AIDS day party!

Meillä meni viime viikolla neljä päivää ilman ämpärisuihkua, kun “yhtäkkiä onkin jo torstai”, kuten Ella asian ilmaisi (hygieniastandardit eivät ole täällä kovin korkealla, eikä peseytymismahdollisuutta edes aina ole ollenkaan). Matkaa on takana aivan kohta jo kuukausi.
  

  

Tällä hetkellä valitettavasti kaksi projektin onnistumisen kannalta oleellisen tärkeää ihmistä ei suunnitelmien vastaisesti ole täällä, mutta onneksemme tilanne muuttuu kyllä aivan pian, kun Susan Vinton palaa Amerikasta lauantaina. Olemme kuitenkin yrittäneet käyttää viime viikot hyödyksi: olemme tehneet paljon taustatyötä, syventäneet tietämystämme tästä kulttuurista, tavanneet monia uusia ihmisiä, kokoustaneet ainakin kolmella eri kielellä, saaneet yhden pienen hermoromahduksen (minä) sekä suunnitelleet tulevaisuutta niin tämän joulukuun kuin jo ensi vuodenkin osalta. Mietimme eri vaihtoehtoja ja tulevaisuudenvisioita.

Mitä jos alkaisimmekin teettämään äitiypakkauksia osittain täällä? Kylällä on monia korintekijöitä, ja kuinka hienoa olisi jos pystyisimme työllistämään kylän naisia tullimaksujen ja lähetyskustannusten sijaan. Olemme myös tehneet laskelmia vauvan makuupussin teettämisestä paikallisessa ompelukoulussa, ja tämä puolestaan tukisi koulun toimintaa. Haluaisimme kuitenkin edelleen säilyttää yhteyden suomalaisiin äiteihin, ja esimerkiksi lähettää äitiyspakkaushaalarit suomesta, koska ne ovat niin hyviä eikä mistään muualta löydy yhtä laadukkaita vaatteita näihin olosuhteisiin… Mitä mieltä olette?

  Lemppari-marketin pitäjät Odego ja Dorkas. Vår favoritbutik, Odego och Dorkas.

Projektin eteneminen on siis ollut hiukan turhan hidasta, mutta muuten täällä on ollut kyllä “yhtä juhlaa”. Viime perjantaina NGO:n vieraiksi saapui reilut kymmenen amerikkalaista nuorta lähialueilta, lähinnä Peace Corps -vapaaehtoisia, joten illalla oli tottakai juhlat. Nuorison tortillailta jatkui yöhön asti, ja sai paljon kiitosta ruuasta, joka ei ollut ugalia vaan oikeasti hyvää!

  

Lauantaina vietettiinkin sitten kiitospäivää amerikkalais-tansanialaisittain pienellä suomalaisella twistillä. Me nimittäin olimme luvanneet tehdä karjalanpiirakoita illaksi, mutta ymmärsimme vasta lupaamisen jälkeen, että emme todellakaan osaa tehdä mitään karjalanpiirakoita. Onneksi Leenan sisko Marjatta on miehensä Osmon kanssa täällä melkein jouluun asti, joten saimme Marjatasta asiantuntevan opettajan ja karjalanpiirakat valmiiksi kunnialla. 

  
Ja ilta oli ihana. Ensinnäkin ruoka oli todellakin hyvää ja sitä oli riittävästi, mutta jotenkin se ilmapiiri oli niin koskettava: meitä oli yhteensä melkein viisikymmentä, ja joukkoon mahtui eri-ikäisiä (10kk ikäisestä 79-vuotiaaseen), eri värisiä ja erilaisia ihmisiä kolmesta eri maanosasta ja useasta eri maasta, ja kaiken keskellä koira ja kissa. Ja kun bändi soitti, lapset tanssivat kaiken keskellä ja minä olin kyyneliin asti kiitollinen siitä, että saan olla osa tätä yhteisöä.
    
 Daktari Leena tekee viimeisiä tarkastuksia ennen suomeen lähtöä. Daktari Leena gör en sista besök innan hon åker till Finland. 

 

Muutimme tällä viikolla kylältä hostperheemme luota lastenkylälle vapaaehtoistaloon. Vaikka meidän perheemme jättäminen hiukan haikealta tuntuikin, niin täytyy kyllä myöntää, että puolensa on juoksevassa vedessä, joka huoneessa toimivassa sähkössä ja talomme kokin Upendon tekemässä moussakassakin… 

  
Meillä on myös uusi kämppis, suomalainen Taika, joka saapuessaan ilmoitti lähes ensimmäisinä sanoinaan: “tää Mufindi on vähän niin kuin Tansanian Lappi”. Ei huono vertaus paikasta, jossa maisema on vuoristoinen, lähin kaupunki yli 50km päässä ja öisin niin pimeää, että tähdet tuntuvat laskeutuvan lähemmäs.

  
-Heli

World Aids Day 2016


Idag 1.12. firar vi världsaidsdagen  och hur härligt är det att fira dagen just här, i byn som det så hårt drabbar!


Förra veckan hade vi inte duschat i ämbare på fyra dagar och det är ibland ansträngande att hitta ett ställe för att tvätta sina händer. Lite sådär som att bo på en villa som saknar hav och brunnen är så långt borta att en avarage finländare orkar bära max 15 liter åt gången. Nå, det var livet innan vi flyttade till volontärhemmet. 

Här har vi en egen housemama som gör så himmelens god mat! Lokala rör inte i vår moussakagryta med en lång pinne heller, dom gillar Ugali påriktigt. Ugali är alltså grötliknande vatten och styoxblandning som smakar absolut ingenting och alla tror att det är super hälsosamt. Näringsvärdet är noll men du känner dig mätt en stund. Man äter Ugali med fingrarna och är du sedan “krantto” och väljer att äta med sked ser folk snett på dej. Då gäller det att be grymt mycket om ursäkt över att du är så “dålig” på att äta med fingrarna som inte sett vatten på flera dagar.

Som vi berättade i förra inlägget så har vi haft lite svårigheter att komma igång med projektet, för två av projektets mest behövda medlemmar är inte här på grund av familjeskäl. Susan Vinton är dock på väg hem till Mufindi igen från Amerika om några dagar och det betyder att vi börjar se ljus i ändan av tunneln.

Tiden här har vi försökt använda så effektivt som möjligt bl.a. till planering och kontaktskapande, vilket också är ytterst viktigt. Vi vill ju att projektet ska fungera då när vi inte är på plats. Förutom att vi har ökat vår kännedom om lokala kulturen och träffat många många fina människor har vi skapat visioner för projektets framtid! 
Hur fint skulle det inte vara om vi kunde producera mammalådorna här? Baby baskets? I vår by finns massor med kvinnor som gör korgar och mattor av vass, så varför inte små baby sängar? Tänk, om vårt projekt kunde anställa folk, istället för att vi betalar höga sändningskostnader och tullavgifter. Vad sägs? Vi vill ju naturligtvis inkludera finska mammor i fortsättningen också och man hittar ingenstans så bra overaller “a.k.a halare” som i Finland. Kunde vi i fortsättningen skicka endast overallen från mammalådan till Mufindi och producera resten här? Nämligen paket som väger under ett kilo borde komma fram utan tullavgifter. Vi har även gjort kalkyleringar på hur mycket det skulle kosta att göra sovsäcken i mammalådan här på lokala sömmerskaskolan, vilket i sin tur skulle uppehålla skolans verksamhet. Det här och andra fina idéer försöker vi arbeta på nu och hoppeligen är vi snart igång med projektet i byn. 

Idag firar vi som sagt world AIDS day och barnen uppträder på fotbollsplanen med olika dans och lekar. Lekarna har som syfte att lära barnen mera om HIV, och så gillar dom här kidsen att dansa så ska dom inte få göra det! Nu låter det dock mycket som om regnperioden börjar just Nu! 

… Får se hur det går med elektrociteten i vårt hem. 

-Ella

Share on FacebookShare on LinkedInTweet about this on TwitterEmail this to someone

Lähetä kommentti

Your email address will not be published. Required fields are marked *